Kerran vuodessa tulee ihmisen sairastaa ja nyt on sen vuoro. Kuumetta pukkaa, toivottavasti ei ylly vakavampaan. Loppuviikko joka tapauksessa kotona.
Huominen neidin kanssa kahden kotona. Toivottavasti en sen takia sairastu lisää. Pitää kuitenkin touhuta ja vouhottaa ja varmaan olla ulkonakin tunti pari. Nyt tarvittais sitä Costa Ricalaista 18-kesäistä au pairia.
Olenpa iloinen kaverin puolesta, kun sai töitä - meiltä :) Olen myös iloinen itseni puolesta, sillä tiedän, että jeesaa mun duuneja myös todella paljon. Vie multa siis ns. mulle kuulumattomia töitä pois. Nyt pääsee kai joskus oikeille asiakaskäynneillekkin.
Hommaa tääällä kotona taasen piisais; pikku laittamista joka paikassa ja isoimpana nyt ehkä lampaiden kopin laajennus. Ei noi enään mahdu tonne kaikki kerralla kun pakkanen yllättää. Sit kaiken lisäksi jtn säätöä talon puuverhouksen maalauksen kanssa, joka tehty muutama vuosi ennen meidän tänne muuttoa. Katotaan nyt...
Pikkasen siipi maassa jostakin syystä. En oikein tiedä miksi. Nyt eteisen lipaston kimppuun...
torstai 1. marraskuuta 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)