...on muuten pikkaisen kaunis täällä maalla. Ihan asiasta kukkaruukkuun. Nukahdin eilen neidin viereen ysiltä ja nyt aamulla pirteenä viideltä ylös - vapaaehtoisesti. Hyvä meininki!
Lähestyvät isä kuuskymppiset täällä meillä aiheuttaa pientä säätöä ja kipeitä lihaksia, mutta elämä on. Saakelin raskas viikko takana. Tännekkään ei oo oikein ehtinyt tai jaksanut kirjoitella. Navetta pitäisi raivata ja siivota, kun isä haluaa pitopöydän sinne mun traktorin paikalle. Lauran kukkaympyrä pitäis kai valaa loppuun ja levittää muutamat kuutiot kivituhkaa.
Appiukko teki nurkkalaudat ja bling blingiä talon julkisivuun viikolla ja täytyy sanoa jälleen kerran, että ammattimies on ammattimies! On se hieno katsoa kädenjälkeä, kun joku todella osaa. Jäis multa tekemättä. Noh, mä oon taas taitava lakimies, kirurgi ja mulla on kuulemma hyvä ote mun bassokerholaisiin. Kukin alallaan.
Uuden tulokkaan odotus on ollut aivan erilaista kuin Mennin. Jotenkin, kun on "vanha tekijä" niin ei silleen siitä stressaa tms. Vaikea selittää. En tarkoita, etteikö kiinnostais, mutta mm. neuvolaan en oo enään tuuppaamassa mukaan niinkuin Mennin kanssa. Kai se on ihan ymmärrettävää. Varsinkin, kun tietää, että siellä (neuvolassa) ei kuitenkaan tuu mitään uutta tms. mitä ei "jo tietäis". On kyl taas melkoinen muutos hommiin monella lailla loppuvuodesta, kun Leo syntyy. Elämää se on - ei sen enempää eikä vähempää. Mukavaa, että tulee lisää ihmisiä :)
BTW, tosta varusmiesten salama-asiasta sen verran, että jo on taas tehty Suomessa uutisia! "Varusmiehet pelästyivät salamaa Niinisalossa" Ei saatana ! Tulee oikea sota niin paukkuu ja jytisee pikkasen isommin ja kauan! Pelästyyköhän ne sitten myös? Tulee pissa housuun ja äitin helmoihin juostaan. Velliperseet. Toivottavasti noi läpät on median löpinöitä, eikä kerro oikeeta kuvaa suomalaisesta sotilaasta. Toivottavasti. Meniköhän monelta soturilta MP3-soitin rikki?
On tää blogi hieno paikka kun saa avautua ;) Nyt keittämään aamupuuroa Mennille ja mulle.
nimim. hissimusiikki-73
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kiva lukea tekstiä pitkästä aikaa! :)
Odotuksesta.. Käytiin tänään yhteisvelallisen veljen perheellä kahvilla. Ämmä on ihan skitso. Oikeesti. Sai naksut kun oli menny kahvi- ja teekupit sekaisin. Huusi kuin hinaaja. Raskaushormoonit on hiano asia. Emmää kuulemma ollu tollanen. Sain kehut. Heh.
Varoituksen sana kuitenkin tuohon onnelliseen auvoon... Kokemuksen syvällisellä rintamaäänellä voin kertoa, että se Toisen Lapsen syntymä varsinkin pienellä ikäerolla oli elämänjärjestystä koettelevinta. Oli juuri tottunut sen ensimmäisen kanssa vehtaamiseen ja sitten pitikin jakautua kahteen suuntaan samaan aikaan. Kolmas ei tuntunut ylivoimaiselta, kun eroa isompiin oli jokunen vuosi. Neljäs tuli pian kolmannen seuraksi ja se oli.... aluksi ihanaa.... ja nyt kaikki neljä vaatii jotain koko ajan. Kuin yrittäisi neljään kännykkään puhua samanaikaisesti? Ja kännykät olkapään ja korvan välissä, kun kädet on koko ajan täynnä jotain touhua. Elämä on. Hienoa kuitenkin, että jaksat tänne kirjoitella. Käyn aina välillä tarkistamassa... ja kommentoimassa! Tsemppii vaan touhuihin! Ainakin tuntee tuossa touhun keskellä elävänsä, mutta pitäisi muistaa myös elää. Itseltä se on joskus kadoksissa, tuo taito.
-Vääksyn ääni-
Niin unohtui sanoa, että ei ne odotushormonit tosiaan ole paljon mitään... Mitenhän sen rouvan PMS:t?
-V-ä-
Raskaana ollessa on oikeastaan/toisaalta aika kivaa. Tulee mitä ihmeellisempiä mielitekoja päivään tai kelloon katsomatta. Ja se halu on NIIN kova että sitä on pakko heti nyt saada eikä vasta huomenna :) Omalla kohdallani voisin verrata sitä tupakka riippuvuuteen, siis kun olet polttamatta päivän niin paljon tekee sitä jotain mieli.
Se on toisaalta kiusallista jos ja kun alkaa kaupassa itkemään kun mandariinit huonon näköisiä ja niitä ei voi ottaa.
nimim. Suolakurkut kunniaan
Lähetä kommentti