Aamukahvi

Väsyttänyt erityisen paljon viime aikoina. Ei kai ihmekkään kun tarkastelee hieman mitä tässä on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana. Sairauslomaa tämä viikko sitten töihin. Menin tarkoituksella eilen neidin kanssa nukkumaan kahdeksalta. Eipä ole moista tapahtunut sitten vähään aikaan. Noh, varmuuden vuoksi heräsin sitten tänä aamuna puoli viisi :)

Kovasti ois hommaa vielä tuossa navetassa. Ei muuten, mutta telineet lähtevät ensi viikon alussa pois ja mulla ois niille vielä paljonkin käyttöä- Jostain kumman syystä ei ole ollut yhtään rakennusfiilis päällä viime aikoina. Tänään pitää ryhdistäytyä asiassa.

Omat fiilikset edelleen aika sekavat. Sitä koettaa olla cool ja tsempata arjessa kovasti. Joku vois sanoa, että ei tarvitse, mutta kukas noita arjen asioita sitten tekis? Suruun ei taida auttaa kuin aika sekä se, että antaa itsensä surra. Oon huomannut, kuinka me Lauran kanssa käsitellään asiaa aivan erilaisilla tavoilla. Laura tykkää puhua ja mä olla omissa oloissani. Suotakoon se molemmille. Toki täytyy muistaa, että menetys oli koko perheen ja sitä pitää myös yhdessä työstää.

Mahtuu Männistöön mukavaakin; Koetetaan taasen astuttaa Cillaa. Jospa nyt tärppäis, kun talvella tuli tuulimunia vaan.

Viikon päästä Jkylän suurajot ja mulla menee hyvin suurella todennäköisyydellä sekin vituiksi. Hienoa. Ainoa tapahtuma vuodessa johon menen ja joka on mulle tärkeä. Duunissa sellainen tilanne, että en pysty olemaan pois; kesälomia kolleegoilla edelleen ja mulla 2-3.8 (jolloin tarvitsisin vapaapäiviä töistä) taitaa olla ainoona ajokortti koko työporukasta, joten se niistä suurajoista. En tiedä huvittaako mua edes lähteä enään perjantaina duunin jälkeen. Jo yli 10-vuotta ollaan perinteisesti lähdetty jo torstai aamuna... Joku vois sanoa, että "Näkeehän ne telkkarista!" Niin just. Sehän on ihan sama asia.